maanantai 26. elokuuta 2013

Parvigolfaajan sopiva pelijännitys


Elokuu on ollut minulle uuden oppimisen aikaa, kun olen opetellut kävelemään kyynärsauvoilla pohjevamman vuoksi. Olen oikeastaan ihmetellyt, miten nopeasti opin loikkimaan sauvoilla, kun oli pakko. Hieman on harmittanut, kun en ole päässyt pelaamaan näiden todella hienojen ilmojen aikana. Mutta toisaalta kaikessa on aina myös hyvät puolet. Kerrankin on ollut aikaa pohtia golfaamista tunnepelinä.

Nyt, kun liikkumiseni on ollut hitaampaa, niin katselen jotenkin enemmän ja tarkemmin erilaisia luonnonilmiöitä. Eräänä päivänä seurasin parvekkeeltani hanhiparven liikkumista ruohikolla. Parven käyttäytymisestä tuli pian selväksi, kuka on parven johtaja. Näinhän se on golfissakin, kun lähdetään yhdessä pelaamaan kierros golfia, niin pian se selviää, kuka on parven johtaja. Yleensä se on henkilö, jolla on matalin tasoitus. Pelaajaparven muut jäsenet ovat asettaneet ennakko-odotuksen matalimmalla tasoituksella pelaajalle, että hän on ryhmän taitavin pelaaja. Usein sen vuoksi hänelle annetaan johtajan asema. Joskus joku muu pelaaja voi ottaa pelin johtajuuden, vaikkei olekkaan taitavin tasoituksella mitattuna. Siinäpä vasta onkin taitava johtaja, joka ottaa henkisen johtajuuden ryhmässä, vaikka hänen oma pelinsä saattaa olla yhtä rimpuilua omalle tasoitukselleen pelaamisen kanssa.

Kirjoitan tarinaa parvityöstä  eli yhteisöllisestä online-työskentelystä ja sen johtamisesta. Parvityössä työntekijöillä on johtajan roolin lisäksi myös avustajan (mikrotaskerin) ja lurkkijan (seuraalijan) roolit. Näin se näyttää menevän myös golfissakin. Jotkut joko ottavat tai heille annetaan johtajan rooli. Lisäksi jaossa on avustajan tai seurailijan roolit. Golfin pelaaminen on aina myös sosiaalinen tapahtuma ja muiden pelaajien toiminta vaikuttaa myös omaan peliin halusipa tai ei. On se vaan hieno peli, kun pääsee pelaamaan golfia erilaisten ryhmänjohtajien, avustajien ja lurkkijoiden kanssa, :). Jos jalka on kunnossa, niin seuraavan kerran pääsen pelaamaan syyskuun toisella viikolla Tahkolla. Se kenttä on ihan pakko päästä näkemään, sillä niin monet kanssapelaajat ovat kehuneet kentän kauniita maisemia. No tämä oli vain yksi sivujuonne, mitä olen tässä viime aikoina pohtinut.

Varsinainen syy, mikä sai blogisydämeni sykkimään golfin tahtiin oli tällä kertaa elokuun Golflehdessä ollut "jännitä oikein"- artikkeli. Tarina oli monin puolin ihan hyvä, mutta sitten yhteenvedossa tiivistettiin, että "palkitse itsesi onnistumisesta ja rankaise epäonnistumisesta". Siinä vaiheessa minulta nousi tukka pystyyn ja oli pakko postata Facebookin Golf tunnepeli ryhmään, että mitä "diiba dabaa" kirjoitetaan Suomen johtavassa golflehdessä.

Itselleni tulee tästä "rankaisu-ohjeesta" edelleen mieleen 1960-luvun kansakoulukokemukset, joissa jotkut opettajat oikeasti rankaisivat oppilaita fyysisen kurituksen lisäksi myös henkisellä rankaisulla esimerkiksi nolaamalla jonkun oppilaan koko luokan edessä. Oma koulutustaustani on kasvatus- ja hoitotieteen lisäksi johtamisessa. Olen koko työurani tehnyt ihmissuhdetyötä 10 vuotta hoitajana, neljä vuotta opettajana ja viimeiset 19 vuotta johtajana. Minusta on täysin käsittämätöntä, että vielä 2010-luvulla kehoitetaan ihmisiä rankaisemaan itseään epäonnistumisesta. Olenko ymmärtänyt jotain väärin? Voisiko joku tämän blogin lukija valaista minua, miten itsensä rankaiseminen voisi edistää oppimista tai miten sillä saisi aikaan parempia tuloksia golfatessa? Että tällaisten kysymysten ääressä tässä valmistaudun irtaantumaan kyynärsauvoista. Samalla valmistaudun ostamaan itselleni palkinnoksi uuden vasurin rautaysin, jonka toivon opettavan minulle eli oikeakätiselle näkökulman vaihtamisen taitoa golfaamisessa, ;).

Golflehti  elokuu 2013 viisi vinkkiä, miten jännittää oikein golfissa

sunnuntai 11. elokuuta 2013

SELITTÄMÄTÖN - se TUNNE, kun alkaa saavuttamaan haluamaansa, mutta jokin puuttuu peliin

Se tunne, kun alkaa saavuttamaan haluamaansa, mutta sitten jokin "selittämätön" tulee ja mitätöi sen, mitä olit tekemässä. Lienee tuttu tunne monelle golfaajalle.

Kirjoitin viimeiseen blogiini golfreseptin, jonka avulla löysin kesän aikana pelivireen takaisin ja aloin pelata omalla tasoituksellani. Pelifiilikset olivat kohdallaan, kun taas aloin päästä kiinni siihen ajatukseen ja tekemiseen, miten svingi kulkee omalla kohdallani. Sitten tulee se "selittämätön", joka iskee juuri sillä hetkellä, kun sitä vähiten odottaa.

Selittämätön - hyvä karma muuttuu huonoksi hetkessä
Olin kävelemässä upeana aurinkoisena sunnuntaiaamuna uimahallille, jonne matkaa on noin kaksi kilometriä. Matkalla otin kuvia hienoista ruusupuskista, jotka kukkivat täydessä kukassa. Hieno fiilis kävellä lämpimänä ja kauniina elokuisena sunnuntaiaamuna kuntoilemaan. Kastemato rimpuli epätoivoisesti asfaltilla. Ei päässyt eteen eikä taakse. Autoin sen nurmikolle ratamojen suojaan ja jatkoin kohti kuntosalia. Siitäkin tuli hyvä fiilis, kun autoin lötkön suojaan kuivumasta auringolta. Tunsin, kuinka tässä päivässä on NIIN HYVÄ karma kohdallaan.

Uimahallille mentäessä nousin nopsaan ainakin 30 porrasta ylös. Ajattelin hienoa, että olen näin hyvässä kunnossa. Portaat eivät tunnu missään. Sitten superkortin hujautus älylaitteeseen ja laskeutumaan portaita kohti uima-allasosastoa. Muutama askel ja vasemman jalan pohkeessa tuntui poks. En voinut ottaa askeltakaan. Kapusin takaisin uimahallin vastaanoton aulaan. Päässä sumeni ja kylmähiki iski pintaan. Kipu oli kova. Heittäydyn maahan pitkälleen ja pitelin jalkaani. Uimahallin osaavat valvojat toivat jääpussin ja tekivät komperession jalalle, joka laitettin koholle. Oikeaaikaisella ensiavulla vamma jäänee pieneksi, kun vältyin verenpurkautumilta, jotka voisivat hidastaa paranemista.

Olen ollut viikon jalka levossa. Se hyvä puoli tässä paikoillaan olemisessa on ollut, että olen saanut valmiiksi yritykseni Katri Luukka Solutions kotisivut. Väillä olen loikkinut eteenpäin kyynärsauvoilla, mikä on itseasiassa aikamoinen kuntosuoritus päivittäin. Loppuviikosta olen seurannut Mikko Ilosen pelin etenemistä USPGA Oak Hillissä Samalla olen miettinyt, mistä oikein on kysymys tuon "selittämättömän" kanssa. Miksi jalan piti loukkaantua juuri nyt, kun golfpelikauteni oli parhaimmillaan? Miksi juuri nyt, kun olen aloittamassa uraani yrittäjänä. Mitä näistä vastoinkäymisistäni voisin ottaa opikseni? Entä, mitä Mikko on mahtanut oppia ensimmäisessä USPGAssa Oak Hill kisassa itsestään ja pelaamisestaan.


Selittäviä vai selittämättömiä selityksiä
Mikko Ilosella oli ensimmäisen pelipäivän jälkeen selitys kohdallaan. Sillä ensimmäisen pelikierroksen T91 sijoitus 156:n pelaajan joukosta johtui ukkos- ja sämpyläselityksestä. Ukkonen aiheutti tunnin pelitauon ja tuli syötyä sämpylä ja siitä seurasi "sokerihumala"... ja siitä seurasi verensokerin heittelyt ja kehno pelitulos. Se oli yksinkertainen, looginen ja uskottava selitys. Miksi on niin paljon helpompaa hakea selityksiä ulkopuolisista tekijöitä kuin itsestä? Voisihan sen ajatella olevan niinkin, että ukkossade sopivasti kosteutti greenejä, jotka ovat kuulemma nopeat USAssa. Toisaalta, ehkä oli parempi, että Mikko söi sämpylän, sillä muutenhan puhti olisi ollut lyönneistä kokonaan pois loppukierroksen aikana. Miksi me yleensä oletamme, että teoilla on aina jokin välitön syy-seuraus-suhde lopputulokseen?

Miksi itsekkään tässä murehdin yhtä koipea tai loppukesän menetettyjä pelikierroksia. Kaikessa on aina positiiviset puolensa. Sain keskeneräiset kotisivuni valmiiksi. Huomasin heti yrittäjäurani alussa, miten tärkeää on hoitaa yrittäjän vakuutusasiat kuntoon, kun olen itseni työllistäjä. Ympärilläni on joukko läheisiä ja ystäviä, jotka välittävät ja auttavat arjen sujumisessa. Sain käyttööni suola- ja kaalinlehtihauteen ohjeita, joilla lievitin turvotusta jalassani. Kiitos ystävilleni vinkeistä. Suosittelen niitä muillekkin jalkavammaisille. Kyllä tämä tästä. Tosin hoitava lääkäri sanoi pessimistisesti, että "se ei ole ollenkaan harvinaista, että voi se pohje poksahtaa uudellenkin ennen kuin lopullisesti paranee" :) ... tai ehkä hän olikin vain realisti, joka oli riittävän monta pohjevammaa nähnyt, ;).

Toisen pelipäivän jälkeen myös Mikko oli löytänyt toisenlaisen näkökulman sille, ettei hän edennyt jatkoon USPGAssa.  "Tämä oli nyt oma taso" ja ""Lyönnissä on tunne, että se menee oikealle. Vasemmalle menneet lyönnit olivat ylireagointia siihen.". Mikko oli siirtynyt ulkoisista selityksistä pohtimaan oman tunnepelinsä yhteyttä pelisuoritukseensa. Tämä on hyvä lähtökohta jatkoa ajatellen. Nyt, kun svingi on kohdallaan ja tunnepelikin löytyy kohdalleen, niin Mikolla on varmasti kaikki edellytykset menestyä golfhuipulla. Toivotaan, että Mikon nimikirjoitus tuloskortissani (14.7.2011) tulee olemaan eräänä päivänä erittäin kallis.

Nöyränä selittämättömän kanssa
Siihen lopputulokseen tässä viikon kestäneessä pohdinnassani olen tullut, että meillä jokaisella on omat rajamme, joiden puitteissa pystymme omaa toimintaamme säätelemään ajatuksina, tunteina, tahtomisena ja tekemisenä niin golfatessa kuin muussakin elämässä. Sitten mukaan tulee "selittämätön", joka ei kysy tullessan meiltä: "olisiko nyt sopiva hetki vastoinkäymiselle". Se vain tulee, kun on tullakseen. Eihän tässä voi olla muuta kuin nöyrä elämän selittämättömyyksien ääressä, kun koskaan ei voi tietää, mitä seuraavan kulman takaa tulee vastaan.

Katolisen tyttökoulun johtaja Brother John sanoi minulle aikanaan päiväntasajan lähelle rakennetussa koulussa Keniassa, että "Materi's Girls' Centre is my life and it's my wife". Toivon todella, että Mikko saavuttaa haluamiaan voittoja golfurallaan.  Mikolle golf on varmasti myös kutsumus ja koko elämä kuten Brother Johnille oli tyttökoulun johtaminen. Itselleni golf on edellenkin vain rakas harrastus. Tulen siinä saavuttamaan juuri sellaisia asioita, joita kroppani ja tunnepelini antavat myöten tai missä määrin selittämätön ei tule puuttumaan pelaamiseni. Ovatkohan muuten golfin Mulligan ja selittämätön sukulaisia keskenään, ;)?


Mikko Ilosen signeenaus tuloskortissani 14.7.2011