keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

100 kierrosta golfia oman osaamiseni ja osaamattomuuteni kanssa

Heinäkuun 24:s päivä pelasin 100:nen kierroksen golfia. Tänä vuonna olen pelannut golfia 21 kierrosta, joista 11 kierrosta Suomessa kesän aikana. Olen golfannut viimeisen viiden vuoden aikana vaihtelevasti 10-40 kierrosta/vuosi. Tähän määrään olen laskenut mukaan vain täydet 18-väylän pelit. 100 kierrosta tarkoittaa käytännössä 100 päivää eli vähän yli kolme kuukautta tämän harrastuksen parissa. Nykyisen tasoitukseni (hcp 33.2) taistelin kolmessa vuodessa alle 36, jotta pääsen pelaamaan muillekin kuin kotikentälleni.

Onko tämä määrä vähän vai paljon? Pelasin kerran aikaisemmin kierroksen golfia minua 10 vuotta vanhemman Rouva Tyytymättömän kanssa. Rouva Tyytymätön pelaa vuosittain 100 kierrosta golfia. Hän mielestä pelikierrosteni määrä kuulosti vähäiseltä, mutta itselleni se on ollut sopivasti. Vaikka olisinkin mukavaa pelata enemmän golfia, niin minulla ei ole ollut siihen yksinkertaisesti enempää aikaa. Haluan tehdä kesäisin muutakin kuin golfata. Toisaalta mietin myös sitä, että haluanko jäädä golfin koukkuun yhtään enempää kuin jo tällä hetkellä olen. Vielä nykyisin osaan iloita pienistäkin onnistumisen kokemuksistani pelaamisen aikana. Kokeneempi kilpagolfaaja Rouva Tyytymätön murehti pelaamistaan vaikka teki yhden birdien, muutaman parin, lukuisia bogeja ja vain muutamalta väylältä ei tullut pisteitä. Jos kilpagolf tekee tyytymättömäksi ja epäsosiaaliseksi kylmäköksi, niin sellaiseksi en halua tulla. Ehkä tämä onkin se juttu. Haluan nauttia vain golfista pelinä sen kaikkine mukana tuomineen asioineen. En siis nauti golfista kilpapelaamisena, jolloin se alkaa muodostua suorittamiseksi, josta on ilo kaukana pelaamisen aikana.



Kotojärvi Golf, Väylä 12, hcp 1, 23.6.2013
Osaamisen ja osaamattomuuden tunnetilat
Pelasin omalle tasoitukselleni tänä kesänä ensimmäisen kerran heinäkuun alussa 18:sta kierroksen jälkeen. Mikä mahtava fiilis ja sitä onnistumisen kokemusta oli ihan pakko tuulettaa Facebookin Golf Tunnepeli ryhmässä. Sitä edeltävillä pelikerroilla en vain saanut tuntumaa kohdalleen lyönneissäni. Oivallus löytyi, kun huomasin, että tunnen onnistuneen lyönnin käsissäni jo ennen varsinaista lyöntiä. Tämän vuoksi huiskin mailaa etukäteen ja hain "lyöntifiilistä" kohdalleen kämmenpohjani tuntemusten kautta. Näin fiilistelemällä lyönti/svingi löytyi takaisin jostain kehoni tunnemuistista, jonne se oli kadonnut viime talven pitkän pelaamattoman kauden aikana.

Mikä mahtava tunne siitä seurasi, kun OSASIN taas tehdä svingin ja pallot menivät sinne minne olin ajatellutkin... ainakin enimmäkseen :) Golf on ainakin omalla kohdallani jatkuvaa tasapainottelua osaamiseni ja osaamattomuuteni kanssa jokaisella lyönnillä, väylällä ja kentällä. Olen Golf tunnepeli kirjassa jaotellut osaamiseen ja osaamattomuuteen liittyviä tunnetiloja seuraavasti.

Näitä osaamiseen ja osaamattomuuteen liittyviä tunnetiloja on varmasti paljon enemmän.  Ne myöskin vaihtelevat johtuen esimerkiksi sosiaalisesta tilanteesta  ja siitä minkälainen fiilis peliryhmälle syntyy pelitilanteessa. Toisaalta, kun osaamiseni kehittyy golfia pelatessa, siinä samalla kehittyvät myös omat itsesäätelytaitoni, miten omaan osaamiseeni ja/tai osaamattomuuteeni suhtaudun ja miten tunnepeliäni näytän myös kanssapelaajille pelin aikana ja sen jälkeen.

Jo vuosikymmeniä psykologiassa on ollut vallalla käsitys, että ns. perustunteet: onnellisuus, surullisuus, pelko, inho, viha ja yllätys ovat yleismaailmallisia ja havaittavissa kasvoilta. Uusin tutkimus kuitenkin kyseenalaistaa tämän teorian.  Mitä, jos minäkin tein virheen ja tulkitsin väärin Rouva Tyytymättömän sanatonta viestintää ja vähemmän sosiaalista käyttäytymistä pelitilanteessa. Ehkä hän oli hyvinkin iloinen ja onnellinen pelisuorituksestaan, muttei vaan näyttänyt sitä kanssapelaajilleen. Mistä sitä voi koskaan tietää, mitä toisen ihmisen päässä oikeasti liikkuu, kun me kaikki ihmiset olemme kuitenkin hyvin erilaisia.

Pohdintani jatkuu; asetanko golfharrastukselleni lainkaan mitään jatkotavoitteita, riittääkö minulle, että tasoitukseni pysyisi siellä vähän alle 36 lukemissa, pelaisinko edelleen vain kymmeniä kierroksia vuodessa vai tähtäänkö joskus jopa sataan kierrokseen vuodessa. 

Siis sitä tässä mietin, miten paljon annan golfille tilaa tulla osaksi elämääni.

Golfbongareille kysymys: mikä kenttä on alla olevassa kuvassa?






1 kommentti:

  1. Tein pienen inventaarion, missä olen nuo 100 kierrosta golfia pelannut. Olen pelannut 31 eri kentällä, joista 17 kenttää on Suomessa ja 14 ulkomailla.

    Suomessa olen eniten pelannut Kotojärvellä (x26), Vierumäellä (x15) ja Vuosaaressa (x13). Ulkomailla olen eniten pelannut Projennitravelsin kautta Espanjan Torreviejassa 14:sta eri kentällä. Kerran olen pelannut Walesissa Langland Bayn golfkentällä. Yhden kerran olen myös pelannut Unkarissa Balaton Golf & Yacht Club kentällä.

    Näistä Suomen kentistä mielestäni kaunein on Koski Golf Kuusankoskella. Ulkomaisista kentistä mielestäni kaunein on Campo Amor Torreviejassa.

    Näistä kentistä tärkeinpiä minulle ovat Kotojärvi ja Vierumäki, jotka ovat opettaneet minut pelaamaan golfia. Näihin molempiin kenttiin minulle on syntynyt erityinen viha-rakkaus-suhde. Sillä niinhän se menee, että merkitykselliset oppimiskokemukset muistetaan tunteiden kautta. Nämä kaksi kenttää ovat ylläpitäneet tunnepeliäni golfissa siihen tahtiin, etten tule koskaan unohtamaan niitä. Nämä molemmat kentät on päästävä pelaamaan vuosittain uudestaan, koska haluan ottaa niistä mittaa jatkossakin.

    VastaaPoista

Tervetuloa jakamaan golfin pelikokemuksia