lauantai 8. joulukuuta 2012

Golfin oppimisentaidot

Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen tutkinut ja pohtinut aikuisten oppimiseen liittyviä asioita. Kuusi viimeistä vuotta olen työkseni johtanut ammatillista aikuiskoulutusta, jossa sekä aikuisoppijan aikaisempi osaaminen tunnistetaan ja tunnustetaan että jokaiselle aikuiselle oppijalle laaditaan henkilökohtaistettu opintosuunnitelma.

Olen viimeisen neljän vuoden aikana ollut myös aikuisopiskelija, kun olen opiskellut golfinpelaamista uutena harrastuksena. Tämä neljän vuoden oppimiskokemus päättyi siihen, että kirjoitin GOLF- Tunnepeli kirjan yhdessä ProJennin kanssa. Olen tuohon alla olevaan kuvioon kuvannut omaa kokemuksellista oppimistani golfaajaksi vuosien 2008 - 2012 välisenä aikana.

KUVIO 1. Golf-torjujan, epäilijän ja kokeilijan kautta golf-osaajaksi Luukka K. 2012.

Kun tein Green Cardin vuonna 2008, tunsin kurssin jälkeen itseni vain osaamattomaksi. Ajattelin, etten opi koskaan pelaamaan golfia, joka on teknikka- ja välinepeliä, vain täynnä erilaisia sääntöjä ja niiden tiukkapipoista noudattamista. Aluksi minusta tuli siis golf-torjuja. Voin tunnustaa, että silloin jopa pelkäsin golfia. Minusta tuntui, etten osaa lyödä palloa saati sitten käyttäytyä etiketin mukaan. Niinpä en pelannut yhtään kierrosta golfia Green Cardin suorittamisvuonna 2008.

Ensimmäisenä varsinaisena pelivuotena 2009 pelasin 10 kierrosta golfia. Tasoitus pysyi samassa 54 lähtölukemissa koko kesän kestäneen pelikauden. Tuota toista vuotta golfin parissa voi kutsua golf-epäilijän vuodeksi. Pelaamiseni oli pääsääntöisesti taistelua pallon perässä väylältä toiselle. Pallo ohjasi minua, enkä minä palloa. Se oli tuskaista peliä, mutta onnekseni siinä oli riittävästi myös onnistumisen kokemuksia, jotta jatkoin peliä myös seuraavana vuonna.

Toisena pelivuotena 2010 pelasin 14 kierrosta golfia ja tasoitus oli  kesän lopuksi 38. Tuota toista pelivuotta voi kutsua golf-kokeilijan pelikaudeksi. Omat pelitaitoni alkoivat pikkuhiljaa kehittymään ja kokeilijan minusta teki se, että etsin pelatessani rajojani: erilaisia tapoja lyödä ja jopa leikkiä pelaamiseni kanssa. Mikä joskus ärsytti kanssapelaajiani, sillä "eihän noilla taidoilla" kannata riskipelata, kun silloin ei saa hyvää tulosta. Tuon toisen pelivuoden aikana päätin, että minun tavoitteeni golfin pelaamisessa on 36-tasoitus. Se on minulle riittävä. 36-tasoituksella pääsen pelaamaan eri kentille.

Kolmantena pelivuotena 2011 oivalsin, että golf onkin ensisijaisesti tunnepeli ja niinpä 18:sta pelikierroksen jälkeen tasoitus laski alle 36. Koko vuoden aikana pelasin 40 kierrosta golfia. Tasoituksen laskeminen 38:sta alle 36:n oli kovan harjoittelun takana. En vähättele perusteknisten taitojen osaamista, mutta tunteet/tunnetilat ovat keskiössä golfin pelaamisen oppimisessa. Golf ei siinä mielessä poikkea minkään muunkaan taidon oppimisesta, sillä sekä tunteiden kautta saatavan palautteen että niitä sätelemällä me opimme itselle merkityksellisiä tai tärkeitä asioita elämässä.

Vuoden 2012 aikana pelasin 14 kierrosta golfia. Se voi olla jollekin vähän, mutta itselleni se on ollut riittävästi. Tämän pelikauden jälkeen minulle on vahvistunut, etten edes halua lähteä selvittämään omaa alinta mahdollista tasoitustani, sillä en tee sillä tiedolla mitään. Siihen on kaksi syytä. Ensiksikin en halua käyttää kaikkea vapaa-aikaani ja voimavarojani golfinpelaamiseen. Toisaalta se aika, mikä minulla on käytössä golfinpelaamiseen, haluan nauttia siitä täysin siemauksin. En halua, että minule rakas harrastus muuttuu suorittamiseksi, jossa hcp-tasoitukseni on ainut asia, josta osaan puhua ystävieni kanssa.  Siis tavoitteeni on jatkossa vain rimpuilla alle 36-tasoituksessa, jotta pääsen pelaamaan ihan mille kentälle haluan ihan omalla pelityylilläni.

Olen näiden neljän pelivuoden aikana miettinyt, olisiko minun golftaival 54:tä 36:een voinut olla helpompi. Vastaus on yksinkertaisesti, että tietysti se olisi voinut olla. Green Card-kurssin suorittamisella ei ollut mitään yhteyttä siihen, että miten meitä pelaajia olisi autettu, opastettu tai ohjattu pelaamaan oikeissa pelitilanteissa. Se oli rahastuskurssi, joka jätti aloittelijan oman onnensa nojaan.

Miksi golfissa ei ole otettu käyttöön esimerkiksi vertaismentorointia, jonka avulla aloittelijoilla olisi pehmeämpi lasku Green Cardin jälkeen pelaajaksi. Aloittelijagolfaaja voisi saada oman mentorin esimerkiksi seniorigolfaajasta, jolla olisi kokemusta ja aikaakin perehdyttää aloittelijaa golfin pelaamiseen. Siinä olisi molemmilla mahdollisuus oppia toisiltaan, kun jaetaan kokemuksia. Ihan niin kuin Jenni ja minä olemme tämä vuoden aikana oppineet toinen toisiltamme, kun olemme jakaneet omia kokemuksiamme golfinpelaamisesta. Mentorointia käytetään yleisesti koulutuksessa ja työelämässä. Miksei se sopisi myös golfiin vai onko sellaisia golfseuroja olemassa, joissa Green cardin suorittajat ja 54-37 välillä olevat torjujat, epäilijät ja kokeilijat suunnitelmallisesti autetaan turvallisesti  "golfin pelaamisen puolelle" golf-osaajiksi?

10 kommenttia:

  1. Tajuan oikein hyvin mistä Katrin kirjoitus kumpuaa. Oma urani alusta oli aikalailla samanlainen. Tosin aloitin maassa, jossa 20$ seteli oli se green card. Ja sitten vaan kierrokselle; toki rangen kautta. Mutta ekan kierroksen tulosta 183 lyöntiä en varmaan koskaan unohda. Vuosien saatossa ja harjoitellessa tulos on puoliutunut.

    Se mitä olisin tarvinnut alkutaipalella (kurssin lisäksi) olisi ollut lyhyt oppimäärä mentaaliseen harjoitukseen. Itse sen sitten 11 vuotta myöhemmin tajusin ja koitan opetella edelleen. Mutta tuon "ohjaustarve" nuolen muodosta ja suunnasta olen eri mieltä. Minusta sen pitäisi ensiksikin sisällyyttaa tämä henkinen puoli peliin ja toisaalta kääntyä jo ennen kuvan keskustaa vaakasuoraan ja todentaa jatkuvan oppimisen mielekkyyttä.

    Vaikka sanotkin että tasoitus 36 on sinulle tarpeeksi, mutta selvästi edelleen haluat oppia pelin mentaalista puolta ja hallitsemaan tilanteen henkisesti ja mahdollistamaan nykyisillä mekaanisilla taidoillasi mahdollisimman hyvän tuloksen. Minusta siihen tarvitaan (itse)ohjausta...

    VastaaPoista
  2. Kiitos Timo kommentoinnista. Olen saanut useasti palautetta siitä, että golfin alkutaival on ollut samankaltaisen takkuinen myös muillakin golfaajilla kuin itsellänikin.

    Kuvio on huono siinä mielessä, ettei oma golfosaamiseni todellakaan edennyt lineaarisesti 54:tä 36:een. Niin ei myöskään ollut ohjaustarpeeni kanssa, jota kaipasin. Kovinkin kiharaiset viivat olisivat paremmin kuvanneet, miten tasoitukseni laski sillä lyöntien vaihtelut/peli olivat melkoisia kolmen vuoden aikana.

    Ohjauksella tarkoitan sitä, että olisin kaivannut kokeneemman golfaajan ohjausta nimenomaan pelaamalla yhdessä eli ”learning by doing”. Olisin voinut toimia vaikka caddiena kokeneemmalle pelaajalle, joka olisi voinut samalla kertoa, miksi tekee tietynlaisia lyöntivalintoja ja samalla siinä olisi säännötkin tulleet tutuiksi pelatessa. Tapojahan on monia, joilla vertaismentorointia voisi toteuttaa golfin opiskelussa.

    Vaikka olen saavuttanut tavoitteeni 36, ei se tarkoita sitä, ettenkö haluaisi oppia pelaamaan paremmin golfia myös jatkossa. Nyt minua kiinnostaa erityisesti tietää, onko viime kesänä aloittamillani säännöllisillä jooga- ja meditaatioharjoituksilla mitään yhteyttä siihen, kuinka pelaan golfia jatkossa. Pääsen tätä havainnoimaan seuraavan kerran Torreviejan maisemiin helmikuun ensimmäisellä viikolla ensi vuonna, :).

    VastaaPoista
  3. Kiitos Katri mielenkiintoisesta teoksesta! Laitoin heti kirjan tilaukseen. Olen itse harrastanut lajia jo 17 vuotta, ja tuolloin nuorempana innostus vei mennessään. Toki nuo mainitsemasi 14 pelikierrosta kaudessa eivät olisi edes tuolloin alkuvaiheessa ainakaan minulle alkuunkaan antaneet mahdollisuutta nousta lajissa edes toiselle portaalle. Minulla oli myös se onnellinen tilanne 90-luvun puolivälissä, että minulla oli jopa useampia senioripelaajia, jotka auttoivat alkumetreillä golfin perusasioissa.

    Olen toiminut muutamia vuosia vaimoni "mentorina", ja vaikka tiedän että monissa parisuhteissa se on todettu mahdottomaksi yhtälöksi, ainakin meillä se on toiminut hienosti. Kannatettava ajatus kaikille aloittelijoille. Tarpeesta kielivät myös golfliiton tilastot, joissa vain noin puolet kortin saaneista liittyy ylipäätään johonkin golfseuraan Olen myös itse ehdottanut monissa yhteyksissä, että greencardin saatuaan jokainen tarvitsisi mentorin ja tukijan kokeneemmasta pelaajasta. Tämä ohjaisi monissa aloittelijalle tärkeissä asioissa, joita ei valitettavasti peruskursseilla kunnolla aina opeteta.

    Koska golfin tärkein "kisa" käydään 14 cm mittaisella kentällä - siis korvien välissä, mentaalipuoli on äärimmäisen tärkeä. Ja tämä koskee kaikkia aloittelijasta pidemmälle ehtineeseen harrastajaan. Pelaamisesta nauttiminen ja positiivinen ajattelu ovat tärkeitä. Päivi Frantsin teos Parempaa Golfia ja John Lloyd Rezerin teos "The Five Inch Course" ovat hyviä teoksia tähän aiheeseen liittyen. Tämä on kiinnostava aihe, ja siksi olen molempia siteerannut myös omassa
    blogissani http://mattitours.wordpress.com.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Matti kommentoinnista. Olisi mukava kuulla palautetta sinulta eli kokeneemmalta golfaajalta, kun olet lukenut GOLF- Tunnepeli kirjan. Facebookissa on avoin GOLF Tunnepeli keskusteluryhmä, jonne olet myös tervetullut osallistumaan keskusteluun.

      Kävin tutustumassa myös sinun blogiisi. Siellä on paljon mukavia golftarinoita ja todella kauniita kuvia eri puolelta maailmaa. Noissa kuvissa silmä ja mieli lepäävät, :).


      Poista
  4. Näen takkuisen alun kokeneet paremmassa tilanteessa, kuin ne, joille lyöminen on luontevaa ja perustuu hyvään silmä-käsi-koordinaatiohon. Henkisen tason vaikeudet alkaa silloin vasta, kun kehitys pysähtyy bogi-pelin tasolle ja voivat johtua monitasoisista virheistä perustekniikassa, joiden korjaaminen tasoituksen ollessa matala raastaa ilon pelistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostava näkökulma. Niinhän se varmaankin on, että jotkut oppivat tuon golfin teknisen puolen kuin itsestään ja tasoitus laskee helposti jo heti alussa. Laajentaisin tuota silmä-käsikoordinaatiota vielä pallo-, maila-, aivot-, ajattelu-, havainnot-, tunteet- ja kroppakoordinaatioksi sosiaalisessa tilanteessa luontoympäristössä, kun pelaan golfia.

      Voi olla noin, kun sanoit tuosta bogi-pelin tasosta ja sen yhteydestä "peli-ilon katoamiseen". Itsellä ei ole siitä kokemusta, kun kilvoittelen tuolla alle 36-tasoituksen tuntumassa.

      Olen kuitenkin havainnut ja niin myös ajattelen, että en haluaisi tulla sellaiseksi golfaajaksi, joka on koko ajan vain tyytymätön tasoitukseensa.

      Poista
  5. Länsimaisen asanakeskeisen joogaharrastuksen kautta vartalonhallinta kehittyy. Systemaattinen liikkuvuutta ja kehonhallintaa kehittävä harjoittelu herättää uinuvia hermotuksia uusien liikkeiden tekemiseksi myös muissa, kuin itse harjoitettavassa lajissa.

    Katrin epäilen lähestyvän kuitenkin joogaa myös meditaatiokeskeisen kautta. Siinä mielessä uskon, että pelaaminen tulee muuttumaan entistä enemmän Think-box - Play-box -moodiin.

    Kehittyneemmän kehonhallinnan kautta tullee myös monimutkaisen swingin koossa pitäminen helpottumaan ja tulokset, jos eivät heti alkuun parane, niin kesän mittaan varmasti paljonkin.

    VastaaPoista
  6. Aika hyvin arvaukset menivät kohdalleen. Aloitin hathajoogalla ja olen jatkanut astangajoogan suuntaan. Mediataatio on kuulunut osana molempiin joogaharjoituksiini.

    Jo ½-vuoden harjoitusten jälkeen huomaan, että niin kroppani liikkuvuus kuin tasapainoni on huomattavasti parempi. Meditaatio on puolestaan loistava tapa tyhjentää päätä ja auttaa siten keskittymään.

    Nyt on jo niin perin, että en osaa enää olla ilman n. 15 - 30 min. päivittäisiä tai 3-4 x/viikko 2 tunnin harjoituksiani. Niin keho kuin mielikin ovat "koukuttumassa" golfin rinnalla tähän uuteen harrastukseen.

    VastaaPoista
  7. Taidon ja fyysisen suorituskyvyn kehittäminen ei koskaan ole lineaarista pidemmällä aikavälillä.

    Jos fysiikkaa treenaa liian kovaa, eikä palautusta ole riittävästi, niin suorituskyky laskee, vaikka kuormaa kuinka lisäisi.

    Taidon omaksumisessa taas tapahtuu niin, että ensin ei tunnuta oppivan mitään, mutta oikeilla harjoittelilla kehon käskytysjärjestelmä, aivoissa kehittyvät mielikuvat ja muodostuvat käskyt lihaksille aihauttavat muistijälkiä liikkeistä, joiden tekmiseen tarvitaan hermotukset oikeisiin lihaksiin. Jos nämä "komentokanavat" on tukossa harjaantumisen puutteesta, niin kestää aikansa, ennen kuin halutut lihakset alkaa toimia halutulla tavalla. Kun hermotukset ja muistijäljet onnistuneista lihaskäskyistä alkaa vastata tarvetta, hypätään seuraavalle tasolle osaamisessa.

    Kun saavutetulle tasolle lisätään taas uusi pala liikettä, tai aletaan harjoittelemalla muuttaa liikkeitä, tipahtaa osaaminen vähän taka-pakkia.

    Taka-pakin tullessa vain päättäväisyydellä päästään eteen päin. Ongelma voi toki syntyä siitä, että ei käsitä uuden liikkeen perustetta, kun aikaisemmallakin liikkeellä tai sen osalla on pärjätty ja saatu tasoitusta laskemaan. Ei olla valmiita uhraamaan tuloskuntoa siihen, että korjataan suoritusta. Huono tulos ei kerro välttämättä suoraan, onko swingitaito parantunut vai ei.

    Uudet paremmat liikkeet, mailojen vaihtaminen toisenlaisiin vaikuttaa paljon siihen, kuinka pitkälle pelaaja kullakin mailalla lyö. Uusien välineiden sisäänajo onkin tilanne, jolloin voi hetkellisesti tulla taas sitä taka-pakkia. Lyöntimitat muuttuu tehokkaammasta osumasta ja mailojen ominaisuuksista johtuen, eikä tiedetä enää, miten pitkälle kullakin mailalla lyödään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ProJenni:
      Hyviä pointteja kirjoituksessa. Väsyneenä ei kannata mennä harjoittelemaan eikä myöskään silloin kannata mennä, jos ei tiedä mitä harjoittelee ja miten. Uusien mailojen kanssa näen tärkeimpänä oikean varren vaikutuksen lyöntiin. Itse (ProJenni) pelaan miesten rautavartisella combo setillä, grafiitista en saa tuntemusta osumasta käsiin (siis tarpeeksi palautetta). Joskus taas tuntuu että sama se, mikä "harjanvarsi" on mailana kun kaikilla pitää pystyä lyömään. Uuden oppimiseen käy hyvin lause "saat sen mistä luovut".
      - Projenni-

      Poista

Tervetuloa jakamaan golfin pelikokemuksia