lauantai 8. joulukuuta 2012

Golfin oppimisentaidot

Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen tutkinut ja pohtinut aikuisten oppimiseen liittyviä asioita. Kuusi viimeistä vuotta olen työkseni johtanut ammatillista aikuiskoulutusta, jossa sekä aikuisoppijan aikaisempi osaaminen tunnistetaan ja tunnustetaan että jokaiselle aikuiselle oppijalle laaditaan henkilökohtaistettu opintosuunnitelma.

Olen viimeisen neljän vuoden aikana ollut myös aikuisopiskelija, kun olen opiskellut golfinpelaamista uutena harrastuksena. Tämä neljän vuoden oppimiskokemus päättyi siihen, että kirjoitin GOLF- Tunnepeli kirjan yhdessä ProJennin kanssa. Olen tuohon alla olevaan kuvioon kuvannut omaa kokemuksellista oppimistani golfaajaksi vuosien 2008 - 2012 välisenä aikana.

KUVIO 1. Golf-torjujan, epäilijän ja kokeilijan kautta golf-osaajaksi Luukka K. 2012.

Kun tein Green Cardin vuonna 2008, tunsin kurssin jälkeen itseni vain osaamattomaksi. Ajattelin, etten opi koskaan pelaamaan golfia, joka on teknikka- ja välinepeliä, vain täynnä erilaisia sääntöjä ja niiden tiukkapipoista noudattamista. Aluksi minusta tuli siis golf-torjuja. Voin tunnustaa, että silloin jopa pelkäsin golfia. Minusta tuntui, etten osaa lyödä palloa saati sitten käyttäytyä etiketin mukaan. Niinpä en pelannut yhtään kierrosta golfia Green Cardin suorittamisvuonna 2008.

Ensimmäisenä varsinaisena pelivuotena 2009 pelasin 10 kierrosta golfia. Tasoitus pysyi samassa 54 lähtölukemissa koko kesän kestäneen pelikauden. Tuota toista vuotta golfin parissa voi kutsua golf-epäilijän vuodeksi. Pelaamiseni oli pääsääntöisesti taistelua pallon perässä väylältä toiselle. Pallo ohjasi minua, enkä minä palloa. Se oli tuskaista peliä, mutta onnekseni siinä oli riittävästi myös onnistumisen kokemuksia, jotta jatkoin peliä myös seuraavana vuonna.

Toisena pelivuotena 2010 pelasin 14 kierrosta golfia ja tasoitus oli  kesän lopuksi 38. Tuota toista pelivuotta voi kutsua golf-kokeilijan pelikaudeksi. Omat pelitaitoni alkoivat pikkuhiljaa kehittymään ja kokeilijan minusta teki se, että etsin pelatessani rajojani: erilaisia tapoja lyödä ja jopa leikkiä pelaamiseni kanssa. Mikä joskus ärsytti kanssapelaajiani, sillä "eihän noilla taidoilla" kannata riskipelata, kun silloin ei saa hyvää tulosta. Tuon toisen pelivuoden aikana päätin, että minun tavoitteeni golfin pelaamisessa on 36-tasoitus. Se on minulle riittävä. 36-tasoituksella pääsen pelaamaan eri kentille.

Kolmantena pelivuotena 2011 oivalsin, että golf onkin ensisijaisesti tunnepeli ja niinpä 18:sta pelikierroksen jälkeen tasoitus laski alle 36. Koko vuoden aikana pelasin 40 kierrosta golfia. Tasoituksen laskeminen 38:sta alle 36:n oli kovan harjoittelun takana. En vähättele perusteknisten taitojen osaamista, mutta tunteet/tunnetilat ovat keskiössä golfin pelaamisen oppimisessa. Golf ei siinä mielessä poikkea minkään muunkaan taidon oppimisesta, sillä sekä tunteiden kautta saatavan palautteen että niitä sätelemällä me opimme itselle merkityksellisiä tai tärkeitä asioita elämässä.

Vuoden 2012 aikana pelasin 14 kierrosta golfia. Se voi olla jollekin vähän, mutta itselleni se on ollut riittävästi. Tämän pelikauden jälkeen minulle on vahvistunut, etten edes halua lähteä selvittämään omaa alinta mahdollista tasoitustani, sillä en tee sillä tiedolla mitään. Siihen on kaksi syytä. Ensiksikin en halua käyttää kaikkea vapaa-aikaani ja voimavarojani golfinpelaamiseen. Toisaalta se aika, mikä minulla on käytössä golfinpelaamiseen, haluan nauttia siitä täysin siemauksin. En halua, että minule rakas harrastus muuttuu suorittamiseksi, jossa hcp-tasoitukseni on ainut asia, josta osaan puhua ystävieni kanssa.  Siis tavoitteeni on jatkossa vain rimpuilla alle 36-tasoituksessa, jotta pääsen pelaamaan ihan mille kentälle haluan ihan omalla pelityylilläni.

Olen näiden neljän pelivuoden aikana miettinyt, olisiko minun golftaival 54:tä 36:een voinut olla helpompi. Vastaus on yksinkertaisesti, että tietysti se olisi voinut olla. Green Card-kurssin suorittamisella ei ollut mitään yhteyttä siihen, että miten meitä pelaajia olisi autettu, opastettu tai ohjattu pelaamaan oikeissa pelitilanteissa. Se oli rahastuskurssi, joka jätti aloittelijan oman onnensa nojaan.

Miksi golfissa ei ole otettu käyttöön esimerkiksi vertaismentorointia, jonka avulla aloittelijoilla olisi pehmeämpi lasku Green Cardin jälkeen pelaajaksi. Aloittelijagolfaaja voisi saada oman mentorin esimerkiksi seniorigolfaajasta, jolla olisi kokemusta ja aikaakin perehdyttää aloittelijaa golfin pelaamiseen. Siinä olisi molemmilla mahdollisuus oppia toisiltaan, kun jaetaan kokemuksia. Ihan niin kuin Jenni ja minä olemme tämä vuoden aikana oppineet toinen toisiltamme, kun olemme jakaneet omia kokemuksiamme golfinpelaamisesta. Mentorointia käytetään yleisesti koulutuksessa ja työelämässä. Miksei se sopisi myös golfiin vai onko sellaisia golfseuroja olemassa, joissa Green cardin suorittajat ja 54-37 välillä olevat torjujat, epäilijät ja kokeilijat suunnitelmallisesti autetaan turvallisesti  "golfin pelaamisen puolelle" golf-osaajiksi?