lauantai 8. joulukuuta 2012

Golfin oppimisentaidot

Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen tutkinut ja pohtinut aikuisten oppimiseen liittyviä asioita. Kuusi viimeistä vuotta olen työkseni johtanut ammatillista aikuiskoulutusta, jossa sekä aikuisoppijan aikaisempi osaaminen tunnistetaan ja tunnustetaan että jokaiselle aikuiselle oppijalle laaditaan henkilökohtaistettu opintosuunnitelma.

Olen viimeisen neljän vuoden aikana ollut myös aikuisopiskelija, kun olen opiskellut golfinpelaamista uutena harrastuksena. Tämä neljän vuoden oppimiskokemus päättyi siihen, että kirjoitin GOLF- Tunnepeli kirjan yhdessä ProJennin kanssa. Olen tuohon alla olevaan kuvioon kuvannut omaa kokemuksellista oppimistani golfaajaksi vuosien 2008 - 2012 välisenä aikana.

KUVIO 1. Golf-torjujan, epäilijän ja kokeilijan kautta golf-osaajaksi Luukka K. 2012.

Kun tein Green Cardin vuonna 2008, tunsin kurssin jälkeen itseni vain osaamattomaksi. Ajattelin, etten opi koskaan pelaamaan golfia, joka on teknikka- ja välinepeliä, vain täynnä erilaisia sääntöjä ja niiden tiukkapipoista noudattamista. Aluksi minusta tuli siis golf-torjuja. Voin tunnustaa, että silloin jopa pelkäsin golfia. Minusta tuntui, etten osaa lyödä palloa saati sitten käyttäytyä etiketin mukaan. Niinpä en pelannut yhtään kierrosta golfia Green Cardin suorittamisvuonna 2008.

Ensimmäisenä varsinaisena pelivuotena 2009 pelasin 10 kierrosta golfia. Tasoitus pysyi samassa 54 lähtölukemissa koko kesän kestäneen pelikauden. Tuota toista vuotta golfin parissa voi kutsua golf-epäilijän vuodeksi. Pelaamiseni oli pääsääntöisesti taistelua pallon perässä väylältä toiselle. Pallo ohjasi minua, enkä minä palloa. Se oli tuskaista peliä, mutta onnekseni siinä oli riittävästi myös onnistumisen kokemuksia, jotta jatkoin peliä myös seuraavana vuonna.

Toisena pelivuotena 2010 pelasin 14 kierrosta golfia ja tasoitus oli  kesän lopuksi 38. Tuota toista pelivuotta voi kutsua golf-kokeilijan pelikaudeksi. Omat pelitaitoni alkoivat pikkuhiljaa kehittymään ja kokeilijan minusta teki se, että etsin pelatessani rajojani: erilaisia tapoja lyödä ja jopa leikkiä pelaamiseni kanssa. Mikä joskus ärsytti kanssapelaajiani, sillä "eihän noilla taidoilla" kannata riskipelata, kun silloin ei saa hyvää tulosta. Tuon toisen pelivuoden aikana päätin, että minun tavoitteeni golfin pelaamisessa on 36-tasoitus. Se on minulle riittävä. 36-tasoituksella pääsen pelaamaan eri kentille.

Kolmantena pelivuotena 2011 oivalsin, että golf onkin ensisijaisesti tunnepeli ja niinpä 18:sta pelikierroksen jälkeen tasoitus laski alle 36. Koko vuoden aikana pelasin 40 kierrosta golfia. Tasoituksen laskeminen 38:sta alle 36:n oli kovan harjoittelun takana. En vähättele perusteknisten taitojen osaamista, mutta tunteet/tunnetilat ovat keskiössä golfin pelaamisen oppimisessa. Golf ei siinä mielessä poikkea minkään muunkaan taidon oppimisesta, sillä sekä tunteiden kautta saatavan palautteen että niitä sätelemällä me opimme itselle merkityksellisiä tai tärkeitä asioita elämässä.

Vuoden 2012 aikana pelasin 14 kierrosta golfia. Se voi olla jollekin vähän, mutta itselleni se on ollut riittävästi. Tämän pelikauden jälkeen minulle on vahvistunut, etten edes halua lähteä selvittämään omaa alinta mahdollista tasoitustani, sillä en tee sillä tiedolla mitään. Siihen on kaksi syytä. Ensiksikin en halua käyttää kaikkea vapaa-aikaani ja voimavarojani golfinpelaamiseen. Toisaalta se aika, mikä minulla on käytössä golfinpelaamiseen, haluan nauttia siitä täysin siemauksin. En halua, että minule rakas harrastus muuttuu suorittamiseksi, jossa hcp-tasoitukseni on ainut asia, josta osaan puhua ystävieni kanssa.  Siis tavoitteeni on jatkossa vain rimpuilla alle 36-tasoituksessa, jotta pääsen pelaamaan ihan mille kentälle haluan ihan omalla pelityylilläni.

Olen näiden neljän pelivuoden aikana miettinyt, olisiko minun golftaival 54:tä 36:een voinut olla helpompi. Vastaus on yksinkertaisesti, että tietysti se olisi voinut olla. Green Card-kurssin suorittamisella ei ollut mitään yhteyttä siihen, että miten meitä pelaajia olisi autettu, opastettu tai ohjattu pelaamaan oikeissa pelitilanteissa. Se oli rahastuskurssi, joka jätti aloittelijan oman onnensa nojaan.

Miksi golfissa ei ole otettu käyttöön esimerkiksi vertaismentorointia, jonka avulla aloittelijoilla olisi pehmeämpi lasku Green Cardin jälkeen pelaajaksi. Aloittelijagolfaaja voisi saada oman mentorin esimerkiksi seniorigolfaajasta, jolla olisi kokemusta ja aikaakin perehdyttää aloittelijaa golfin pelaamiseen. Siinä olisi molemmilla mahdollisuus oppia toisiltaan, kun jaetaan kokemuksia. Ihan niin kuin Jenni ja minä olemme tämä vuoden aikana oppineet toinen toisiltamme, kun olemme jakaneet omia kokemuksiamme golfinpelaamisesta. Mentorointia käytetään yleisesti koulutuksessa ja työelämässä. Miksei se sopisi myös golfiin vai onko sellaisia golfseuroja olemassa, joissa Green cardin suorittajat ja 54-37 välillä olevat torjujat, epäilijät ja kokeilijat suunnitelmallisesti autetaan turvallisesti  "golfin pelaamisen puolelle" golf-osaajiksi?

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

GOLF Tunnepeli kirjan julkistamistilaisuus, :)

Nyt on todella monenlaista mukavaa kerrottavaa. ProJenni sai maailman ensimmäisen golftunnepeli tyttövauvan lokakuun 29 päivä.  Neito on viimeiset yhdeksän kuukautta kuunnellut, kun olemme Jennin kanssa keskustelleet satoja tunteja golfin pelaamisesta tunnepelinä. Tämän syksyn olemme jännittäneet kumpi syntyy ensin vauva vai kirja. Ella Estrella vei voiton. Hyvä niin, :).

ProJenni on golfexpertti, joka on laskenut tasoituksen 54:stä nollaan. Hän on elämänsä aikana lyönyt yli miljoona kertaa golfpalloa yli 20 vuotta kestäneen golfuran aikana. Vaikka itse olen Jennin rinnalla golfnoviisi, niin minulla on asiantuntemusta merkityksellisistä oppimiskokemuksista, joita tutkin väitöskirjassani. Lisäksi itselläni on yli 30 vuoden tunnetyöläisen kokemus, joista 10 vuotta hoitajana, neljä vuotta opettajana ja viimeiset 18 vuotta johtajana.

Kirjassa pelaamme Jennin kanssa 18-väylää golfia ja samalla keskustelemme golfin pelaamisesta tunnepelinä 18:sta eri näkökulmasta. Kirjan sisältö on seuraava:

1. VÄYLÄ Pelin aloitus 11
2. VÄYLÄ Siirtymiset golfatessa 20
3. VÄYLÄ Tunnetilat golfia pelatessa 25
4. VÄYLÄ Häpeä, kateus ja syyllisyys golfatessa 33
5. VÄYLÄ Pelko lamaannuttaa golfaajankin 37
6. VÄYLÄ Tahto saa toimimaan päämäärän suunnassa 41
7. VÄYLÄ Itsetuntemus – itsensä hyväksyminen 46
8. VÄYLÄ Tunteiden säätelytaidot 53
9. VÄYLÄ Kohtaamiset golfatessa 57
10. VÄYLÄ Golfin oppimisesta palapelitekniikkana ja tunnepelinä 60
11. VÄYLÄ Kehon tunnemuisti golfin pelaamisen oppimisessa 65
12. VÄYLÄ Näkökulman vaihtamisen taito 68
13. VÄYLÄ Positiivinen ajattelu onnistuneiden pelikierrosten takana 71
14. VÄYLÄ Golf ja stressi 75
15. VÄYLÄ Golfriippuvuus 78
16. VÄYLÄ Sosiaaligolfia online – offline 80
17. VÄYLÄ Tunnepelin harjoituksia 84
18. VÄYLÄ Jälkipeliä klubilla ja kotona 94

Jenni on kilpagolfaamisen lisäksi toiminut useita vuosia opettajana ja 14 vuotta yrittäjänä. Itse olen harrastelijagolfaaja (hcp 33). Näistä kahdesta eri näkökulmasta ja kokemusmaailmasta käsin keskustelemme kirjassa siitä, miksi golf on suurten tunteiden laji ja miksi se on samalla sekä koukuttavaa että kiehtovaa. Kirjassa annamme vinkkejä, miten golfista voisi oppia nauttimaan, vaikka siinä vaihtelevatkin jatkuvasti osaamisen ja osaamattomuden tunteet ja samalla ollaan jatkuvasti tekemisissä itsetuntemuksen kehittymisen kanssa.

Tämä kolmas blogi on samalla kirjan julkistamistilaisuus, mikä sopii hyvin tähän sosiaalisen median (some) aikakauteen.

Somessa voidaan olla samanaikaisesti fyysisesti kaukana kuten Jenni nyt Espanjassa ja minä Helsingissä, mutta tunnekokemuksena kovinkin lähellä toisiamme. Ne blogin lukijat, jotka ovat kiinnostuneita golfaamisen lisäksi sosiaalisesta mediasta työ-ja johtamisvälineenä, löytävät teemasta lisää kahdesta muusta blogistani: Katin merkitykselliset kokemukset ja Katri's meaningful experiences ja esityksiäni some johtamisesta Slidesharessa

Edellisessä blogissa Timo Suhonen kirjoitti omakohtaisesta kokemukuksestaan golfista tunnepelinä. Myös muut tämän blogin lukijat ovat tervetulleita kirjoittamaan blogeja. Ota minuun yhteyttä katri.luukka @ gmail.com, niin sovitaan aikatauluista.

Itse olen menossa helmikussa 2013 pelaamaan Torreviejaan, jolloin teemme Jennin kanssa myös GOLF Tunnepeli harjoitteita YouTubeen. Uusia pelikokemuksia odotellessa siis kirjoitellaan ja jaetaan pelikokemuksiamme joko tässä blogi-ympäristössä tai Facebookissa, LinkedInissä tai Twitterissä #golftunnepeli. Seuraavia viheriökokemuksia odotellen; tapaamisiin online-offline, :).




sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Sen vain tuntee ja tietää etukäteen, että nyt onnistuu


Tämä toisen blogin kirjoittaja on Timo Suhonen. Timo uskoo niin golf-kentällä kuin kentän ulkopuolellakin visualisoinnin ja positiivisten mielikuvien auttavan haasteellisten asioiden suorittamisessa. Positiivisesti kuviteltu on puoliksi tehty. Tässä blogissa Timon yksityiskohtainen kuvaus johdattelee golfiin tunnepelinä silloin, kun pelaaja jo etukäteen tuntee ja tietää, että nyt peli etenee kuin itsestään eli intuitiivisesti kohti toivottua tulosta. Silloin ollaaan kokemuksena aika lähellä myös niin sanottua hiljaista tietoa.

Timo Suhonen:

Syyskuun loppu ja kierros iltapäivässä edelleen lyhythiaisessa paidassa; etelässä on etunsa.

Lämmin ja kaunis aurinkoinen sää sai koko kierroksen Claremorrisin kentällä alkamaan positiivisessa hengessä. Peli ei aina kulkenut ihan niinkuin piti, mutta haastava kenttä ja hyvä asenne pitivät vireen yllä. Itse asiassa isoimman osan positiivisuutta peliin toi avauksien pysyminen jos ei ihan väylällä niin täysin esteetttömästi pelattavissa paikoissa.

Se toi tietynlaista rentoutta peliin vaikka väylälyönnit olivat välillä mitä sattuu mutta tiiltä lähtevä varmuus siitä, että pallo pysyy pelissa toi uudelaista iloa peliin. Puolenvälin jälkeen reiän 11 tiiboxi on ylhäällä rinteellä ja itse väylälle on matkaa noin 170-180 metriä. Alastuloalue on laajahko ja siihen on itse asiassa helppo osua. Ennen väylää on moin 10 metrin notkahdus ja siellä jossian pohjalla on pari metriä leveä puro/joki. Vedestä väylä alkuun on suunnilleen 25 metriä.

Teeltä tiesin saavani pallon väylälle; ei muuta kuin draiveri käteen ja rento swingi. Pallo jäi keskelle väylää noin 200 metrin päähän tiiboxista. Viheriön keskelle jäi matkaa sellainen 165 metriä. Väylä valuu alaspäin kohti viheriötä ja kapenee juuri ennen greeniä noin 10 metriin. Itse greeni on loivasti taaksepäin kallellaan ja takana on jyrkkä pudotus reilut kaksi metriä ja korkeaa raffia. Ei sinne.

Hieman liian varovainen lähestyminen jätti minut kymmenen metrin päähän lipusta. Pelikaverit olivat greenin sivulla ja lähempänä kuin minä. Kävin viemässä bagin valmiiksi polulle josta pääsee seuraavalle tiiauspaikalle ja otin pitcherin käteen. Vetäessäni mailaa bägistä sanoin pelikavereille chippavani pallon suoraan kuppiin. Menin lukemaan greenin ja jotenkin suoraan tajusin greenin reunasta pienen vaalean läntin ja menin siitä kohtaa katsomaan miten pallo vierisi kuppiin. Tuo läntti osoittautui olevan juuri sillä kohtaa mihin pallon pitäisi pudota, jotta se vierisi pienen vasemmalle kaatuvan breikin seurauksena kuppiin. Lippu oli noin 3 metriä greenin reunasta; siis aika lailla edessä.

Sitten pallolle ja varmistus linjasta; vaalea läntti viheriön reunassa oli edelleen ihan tasan sillä linjalla josta pallon saa kuppiin. Helppoa! Tiesin, että jos pallo putoaa kohteesee se menee kuppiin. Minulla ei ollut epäilystäkään asiasta. Parilla harjoitusswingillä hain nopeuden kohdilleen ja sitten palolle. Katse tiukasti pallossa ja päättäväinen swingi.

Kun näin kevyen raapaisun väylän pinnassa lyönnin lähdettyä tunsin heti pallon olevan matkalla kuppiin jo ennen kuin se oli edes laskeutunut maahan. Pallon edelleen kieriessä nostin jo mailan pystyyn onnistumisen kunniaksi. Jotenkin ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen pallo lopulta meni reunasta sisään. Iloinen tuuletus.

Vastaavaa varmuutta ja ennakkotietoa onnituvasta suorituksesta ei omalla kohdalla ole ollut montaakaan kertaa; golfkentällä erityisesti niitä ollut ehkä kaksi aikaisemmin. Onnistuneita lyöntejä toki aiemminkin, mutta sitä etukäteistä varmuutta onnistumisesta ei ole ollut. Koko suoritus oli helppo, rento ja kivuton... tiesin koko ajan pallon päätyvän kuppiin.

Tätä onnistumista käytän positiivisena energiana edelleen jokaisessa chipissä; tiedän tai oikeastaan tunnen, että osaan ja ne lyönnit ovat tulleet paljon rennoimmiksi. Tuloksessa se ei ehkä näy vielä radikaalisti, mutta peli-ilossa ja rentoutumisessa ehdottomasti.

Tätä kirjoitusta varten menin pelaamaan uudelleen kentän lokakuun lopussa; aurinko paistoi edelleen mutta lämmintä oli vain 3-4 astetta. Otin oheiset kuvat. Taas lähestyminen jäi lyhyeksi, nyt matkaa greenin reunaan oli ehkä 15 metriä ja lippu oli takanurkassa; pallolta lipulle matkaa reilut 25 metriä. Ihan ei mennyt kuppiin, mutta eipä tuo putti juurikaan rasittanut...



lauantai 6. lokakuuta 2012

Golf- 70 % tunnetta ja 30 % tekniikkaa


Mietin jo aikaisemmin, että alkaisinko kirjoittamaan golfblogia, mutta se nyt vain jäi jostain syystä. Nyt, kun neljäs golfkausi alkaa olla päättymässä, on samalla hyvä syy tehdä inventaario, mikä golfissa oikein koukuttaa. Viime vuoden pelikausi päättyi tunnelmiin, joissa pelaisin aina mielummin golfia kuin tuijottaisin näyttöpäätettä.. Tilanne tuolta osin on pysynyt samana myös tämän kesän jälkeen.

Miten minusta tuli golfaaja
Tein green cardin vuonna 2008, mutta sinä vuonna en pelannut lainkaan golfia. Vuonna 2009 pelasin 10 ja seuraavana vuonna 2010 hieman enemmän eli  14 kertaa golfia. Vuonna 2011 pelasin golfia yhteensä 39 kertaa, joista kuusi viimeistä kertaa marraskuussa pro Jennin  ohjauksessa Torreviejassa. Se olikin käänteen tekevä pelimatka, sillä löysin Jennistä sukulaissielun, joka ajattelee golfin pelaamisesta hyvin samalla tavalla kanssani: Golfissa on kyse 70 % tunteidenhallinnasta ja 30 % tekniikasta. Niinpä päätimme kirjoittaa yhdessä kirjan golfista tunnepelinä. Vuosi 2012 golf- kausi käynnistyi huhtikuun alussa pelaamalla kuusi kierrosta golfia samoissa Torreviejan maisemissa jälleen Jennin opeissa. Kuluneen kesän 2012 aikana pelasin yhteensä 16 kierrosta golfia. Varsinaisia pelikierroksia enemmän olen tänä kesänä  Jennin kanssa yhdessä keskustellut ja samalla aukikirjoittanut ajatuksiamme golfin pelaamista.

Tavoitteena alle 36-tasoitus
Oma golftarinani on arvatenkin tuttu monelle aloittelevalle golfaajalle. Vuonna 2009 tasoitukseni ei laskenut lainkaan, joten kesän 2010 alotin pelaamisen 54 tasoituksella. Kesän 2010 aikana tasoitukseni laski ensin 45:n ja kesän lopuksi viimeisessä pelissä 38:n. Ajattelin, että tasoitus laski vahingossa, sillä pelasin viimeisen pelin rintalasta  kipeänä. Silloin pysyin väylällä hyvin ja puttauksetkin osuivat kohdalleen, joten tasoitus laski kerralla reippaasti. Seuraavana vappuaattona 2011 oli hieno päivä aloittaa uusi pelikausi hyvässä seurassa Peuramalla kiertäen Par 3:sta.  Kesän 2011 aikana tasoitukseni laski 38:sta 33.5:een ja samalla saavutin 36- tasoituksen ja tavoitteeni, jolla pääsen pelaamaan ihan minne tahansa kentälle. Golf- urallani olen tehnyt kaksi birdietä; ensimmäisen viime vuonna marraskuussa ja toisen kerran tämän vuoden huhtikuussa Torreviejassa. Ehkä tästä voisi tehdä johtopäätelmän, että Torreviejan maisemat saavat minut pelaamaan paremmin golfia, :).

Koukussa golfiin
Mikä siis edelleen motivoi pelaamaan golfia, vaikka olen jo saavuttanut tavoitteeni eli alle 36-tasoituksen ja birdie- pullonkin olen päässyt korkkaamaan kahdesti?  Tähän vastaus on yksinkertaisesti se, että saan golfista paljon enemmän kuin se ottaa. Golf on hyvää pitkäkestoista liikuntaa (4-5 tuntia/kerta) matalalla sykkeellä niin entisten kuin uusien ystävien kanssa. Golf auttaa keskitymään. Siinä on hyvin paljon samoja piirteitä kuin joogassa ja meditaatiossa.

Mutta ennen kaikkea, golf on tunnepeli, jossa vaihtelee niin onnistumisen kuin epäonnistumisenkin kokemukset. Ja mikä parasta, siinä ei tule koskaan valmiiksi tai täydelliseksi. Juuri, kun luulet osaavasi, niin jo seuraava lyönti, väylä tai peli osoittaa, että kannattaa pysyä nöyränä tämän pelin kanssa. Siksi se koukuttaakin, kun haluan ottaa selvää, mikä ihmeen peli tämä oikein on.

Jos et ole kokeillut golfia, niin suosittelen sitä lämpimästi. Jos sinulla ei mahdollisuutta pelata golfia enää tänä vuonna, niin marraskuussa ilmestyy minulta ja Pro Jenniltä kirja GOLF- tunnepeli, joten sen avulla pääsee hieman enemmän perille golfin saloihin. Toivon oikein mukavaa golfkauden päätöstä eri klubeilla. Golf- tunnepeli keskusteluun voi osallistua tämän blogin lisäksi myös Facebookin Golf- Tunnepeli ryhmässä.